Kielletyt Kirjat - Kellopeliappelsiini

Kellopeliappelsiini (englannin kielinen alkuperäisteos  A Clockwork Orange) on Anthony Burgessin vuonna 1962 kirjoittama kirja. Kellopeliappelsiini on ilmestynyt suomen kielellä vuonna 1991, Moog Konttisen suomentamana.

 Teoksesta on myös tehty vuonna 1971 samanniminen elokuva, jonka on ohjannut Stanley Kubrick.

  Kirja kuvailee kohtalaisen ikävän kuvan tulevaisuuden yhteiskunnasta. Tapahtumapaikkana on Lontoo, mikä ei erityisemmin tule ilmi. Tarkkaa vuosilukua ei kerrota, ainoastaan ajan kulumisesta lukija pidetään selvillä. Tarina etenee menneisyydestä tulevaan, joskus se satunnaisesti hyppää eteenpäin tai kelautuu johonkin muistoon.

  Päähenkilö on Alex ja hän myös toimii kertojana läpi kirjan. Alex on nuori ja hyvin itsekeskeinen hahmo, joka viettää aikaansa omilla teillään. Koulussa hän tuskin käy kertaakaan tarinan aikana.

   Alex ihannoi kahta asiaa, joista toinen on klassinen musiikki. Ollessaan kotona hän loikoilee sängyssään ja kuuntelee Mozartia, Händeliä tai Beethovenia.

  Alexin toinen, paljon vahvempi mieltymys on väkivalta. Hänellä on oma jengi, jonka kanssa hän harjoittaa "ultraväkivaltaa" eli ryöstelee, raiskaa ja hakkaa heikompia ihmisiä. Kirjassa kuvataankin hyvin yksityiskohtaisesti tilanteita, joissa Alex jengeineen alistaa muita.

 Alexin kerrontaa on yllättävän helppo seurata. Hän ei puhu tavallisella kielellä, vaan saattaa ilmaista vaikka jonkin asian siitä lähtevällä äänellä, eikä sillä miksi sitä kutsutaan. Välillä Alex korvaa jonkin sanan siltä kuulostavalla sanalla. Alexin puhetapa on paikoitellen hyvin juhlava. Hän kutsuu lukijoitaan, kuuntelijoitaan, veljikseen ja itseään Nöyräksi Kertojaksi. Hän tekee elämästään mahtipontisen sivistynyttä, vaikka samaan aikaan pakoilee vastuuta ja linkkuveitsellää leikkelee ihmisiä. Alex keskittyy kerronnassaan joko tapahtumiin, tekemisiin tai omiin tuntemuksiinsa. Hän on kohtalaisen psykoottinen ja sovinistinen hahmo.
 Muutenkin tarinaa värittää niin kutsuttu Nadsat - kieli, jota Alex ystävineen käyttää. Nadsat - kieli on sekoitus slangisanoja ja venäjästä juureutuvia sanoja. Juuri kielen takia tapahtumapaikaksi olettaisi Venäjän eikä Englannin. Muut kirjan hahmot puhuvat normaalisti.

  Alexin ihmissuhteet perustuvat siihen, että hän on johtaja ja muut vikisevät perässä.
 Alexin jengiin kuuluvat  häntä pari vuotta vanhemmat George, Pete, Billyboy ja Pim, jota Alex toisinaan halveksii. Jengiläisiä ei kuvata ihmisinä juuri ollenkaan (paitsi Pimin idioottimaisuutta), sen sijaan heidän tekemisiin keskitytään.

Tarinan alku osa koostuu lähinnä kaikista 15-vuotiaan Alexin senhetkisistä rötöksistä, joita mahtuu vuorokauteen paljon. . Sattuukin käymään niin ikävästi, että erään ryöstön tuoksinnassa hän aiheuttaa uhrinsa menehtymisen. Ystävät kaikkoavat ja Alex jää kiinni. Hän menettää kaiken mitä omistaa, vapauden, ystävänsä, tavaransa. Alex sananmukaisesti hakataan vankilaan, jossa hän yrittää hakea johtaja asemaa muihin nähden ja selviytyä.

  Kahden vuoden kuluttua, kaiken näyttäessä toivottomalta, Alexille tarjoutuu oikotie vapauteen. Kyseessä ei ole karkaaminen vaan eräänlaisessa kokeessa koekaniinina toimiminen. Hänelle kerrotaan valtion uudenlaisesta vankien parannus hoitomenetelmästä, johon innokas Alex suostuu heti, vapauden ja uuden jengin perustamisen kiilto silmissään. Mutta kaikki ei menekään odotusten mukaisesti, ei ainakaan Alexin odotusten.

  Kirjannimi juontuu vanhasta lontoolaisesta sanonnasta "queer as a clockwork orange", joka tarkoittaa suomeksi "todella kummallista". Nimen voisi ajatella symboloivan henkilöä, joksi Alex valtion hoidossa muuttuu. Tämä henkilö on yhteiskunnan tulos; ihmiset ovat kuin suuren kokonaisuuden tahdottomia hedelmiä. Yhteiskuntaa kontrolloi tiukka hallitusmekanismi, kuin kello, joka on hyvin tarkasti Paholaisen ja Jumalan hallinnassa. 

  John Anthony Burgess Wilson (25.2.1917– 22.11.1993) oli englantilainen kirjailija. Hän toimi myös säveltäjänä, esseiden kirjoittajana,toimittajana sekä kriitikkona.

  Kellopeliappelsiinin kirjoittaminen oli Burgesille henkilökohtaisesti raskas prosessi, johtuen hänen vaimonsa raiskauksesta ja pahoinpitelystä.

  Muita Burgesin tunnetuimpia teoksia ovat mm. "Time for a Tiger", "Nothing like the Sun" ja "Beds in the East".

  Kellopeliappelisiini todettiin "äärimmäisen säädyttömäksi" vuonna 1973. Tuomitsija oli Yhdysvaltain korkein oikeus. Oikeus myös syytti asiasta kirjakauppias Carole Grantia, joka joutui tämän johdosta lakkauttamaan kirjakauppansa.
  Kirja on myös poistettu kahden Alaskalaisen koulun kirjastosta vuonna 1982. Myöhemmin kirjat ovat palautettu.

  Minä itse, nyky-yhteiskunnan tuotteena, en kokenut kirjaa "äärimmäisen säädyttömäksi". Kirjassa toki kuvataan tarkkaan kuinka Alex käsittelee uhrejaan, mutta jotenkin se ei hätkähdytä. Olen tottunut väkivaltaan, niin elokuvissa kuin kirjoissakin. Enemmänkin hämmästytti, ettei edes Alexia kuvottavat filmit, joita kuvailtiin kirjassa, kuvottaneet minua.
 Kirja oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen senkin takia, että kerronta oli epänormaali. Aika ja paikka sekoittuivat välillä ja tapa kertoa itsessään. Kielet ovat aina kiinnostaneet minua, omaksuin aika nopeasti kirjassa käytettävän sanaston.
  Alex -hahmo on mielestäni todella lapsellinen ja selkärangaton. Hän tavoitteli omaa etuaan koko ajan ja vastuuttomasti. Kirjan lopussa hänelle tuli aikuisuuden piirteitä, jotka tuntuivat oudoilta, luettuaan sitä ennen pitkät tarinat hänen pelleilyjään.

Lähteet: - http://www.wikipedia.fi/